Miten minusta tuli tasa-arvojuristi

Määränpääni on aina ollut selvä, tie sinne taas ei.

Olen kulkuri, joka tietää tavoitteensa eikä pelkää haasteita.

Olen ollut pienestä asti kiinnostunut sukupuolten tasa-arvosta ja ihmisten välisestä yhdenvertaisuudesta. Epäoikeudenmukaisuus on saanut minut aina vihaiseksi. Äitini oli Peppi Pitkätossu -sukupolven feministi, joka kasvatti minut uskomaan, että naisesta on mihin vain kunhan hän on edes hieman parempi kuin miehet. Sukulaisten luona maaseudulla muistan ihmetelleeni, miksi miehet eivät olleet keittiössä ja miksi töillä oli niin selkeät sukupuoliroolit. Minun lapsuudenperheessäni molemmat vanhemmat osallistuivat kotitöihin ja vanhemmuuteen tasavertaisesti, joten jo lapsena ymmärsin, että sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä sen suhteen, kuka mitäkin tekee.

Lukioikäisenä halusin saada laajempaa ymmärrystä maailmasta ja lähdin 17-vuotiaana vaihtovuodeksi Ecuadoriin. Siellä opin heti ensimmäisenä lauantaina, että minun ei kuulunutkaan katsoa televisiota veljeni kanssa, vaan siivota äidin, tyttärien ja kotiapulaisen kanssa. Perheen isä vitsaili: kyllä minäkin olen tiskannut, silloin kun Maria äiti synnytti esikoistamme sairaalassa.

Muistan elävästi myös kotiapulaisemme, joka asui lapsensa kanssa pienessä mökissä pihalla. Hänellä oli paremmat olot kuin monella muulla, mutta silti elämä oli kovaa. Vieläkin näen mielessäni hetken, kun näin kadulla alkuperäiskansaan kuuluvan naisen saavan sairaskohtauksen ja kukaan ei suostunut soittamaan ambulanssia. Se oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin, miten vaarallinen ilmiö syrjintä todellisuudessa on. Se sai jonkinlaisen siemenen itämään.

Vasta myöhemmin olen tajunnut, että myös Suomessa olemme epäonnistuneet omien alkuperäiskansojemme, saamelaisten, kohtelussa, kuten myös monen muun vähemmistöryhmän. Meilläkin on vielä paljon tehtävää ja haasteiden ratkomiseen tarvitaan oikeat työkalut.

Oikeustiede antoi minulle työkalut muuttaa asioita

Aloitin opintoni Åbo Akademissa valtiotieteellisessä tiedekunnassa, jossa kansainvälinen oikeus oli pääaineeni ja sukupuolentutkimuksen sivuaineeni. Tutkimus kiinnosti, mutta kaipasin konkretiaa, keinoja, jotka olivat minulle sopivampia. Olen paitsi hyvin määrätietoinen ja sinnikäs, mutta turhaudun, jos asiat eivät etene konkreettisella tasolla. Kun osallistuin oikeustieteen perusteiden kurssille, tajusin heti: tässä on se työkalupakki, jota olin etsinyt. Lainsäädäntö on konkreettinen väline oikeudenmukaisuuden edistämiseen.

Soitin äidilleni ja myönsin, hän oli ollut oikeassa: juristin ura on kuin tehty minulle, vaikka isän tyttönä olin monta kertaa julistanut ettei minusta tule juristia kuten isästäni.

Juristin työssä minua on aina kiehtonut se, että tilanteet ovat usein haastavia ja monimutkaisia. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö on erityisen kiinnostavaa, koska se antaa vahvat raamit, mutta jättää paljon tulkinnanvaraa. Siinä tarvitaan herkkyyttä, ymmärrystä ja kykyä nähdä kokonaisuuksia.

Olen urani alussa halunnut tietoisesti kerryttää kokemusta juristin eri tehtävistä. Olen hoitanut mm. perhe- ja perintöoikeudellisia tapauksia, rikosasioita ja perheväkivaltatapauksia, mutta erityisesti työskennellyt työoikeuden parissa. En halunnut erikoistua liian varhain, sillä uskoin, ja uskon yhä, että tasa-arvojuristin on hyvä ymmärtää yhteiskuntaa laajasti.

Tämä kokemus on antanut minulle kyvyn tunnistaa, miten syrjivät rakenteet näkyvät erilaisissa elämänvaiheissa ja oikeudellisissa tilanteissa: työelämässä, rikosprosesseissa ja perhe-elämässä. Siksi lähestyn yhdenvertaisuutta kokonaisvaltaisesti, se ei ole vain juridinen kysymys, vaan läpileikkaa ihmisten arjen ja oikeusturvan monella tasolla. Mutta lainsäädäntö on kuin juuret puussa, ne pitää olla kunnossa jotta selvitään myös myrskyistä.

Unelmasta yritykseksi

Vuonna 2020 suuri unelmani toteutui, kun minut valittiin Women in Film and Television Finland ry:n toiminnanjohtajaksi. Sain vihdoin tehdä työtä intohimoni parissa, eli edistää tasa-arvoa ja vieläpä alalla, jossa se on paitsi työoikeudellinen kysymys myös kulttuurinen: kenen tarinoita kerrotaan ja ennen kaikkea kenen katseen kautta?

Työ oli osittain osa-aikaista, ja sen myötä syntyi ajatus: juristin osaamista tarvitaan paljon laajemmin edistämään yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Näin syntyi Lawyers Designing Equality Oy.

Yritykseni tehtävä on auttaa organisaatioita ymmärtämään lainsäädännön velvoitteet tasa-arvon edistämiseksi ja tehdä siitä käytännönläheistä, inhimillistä ja vaikuttavaa. Toimin myös oikeudellisena neuvonantajana ja sovittelijana syrjintäepäilytilanteissa, sillä tiedän, ettei kukaan oikeasti voita, jos asiat päätyvät oikeuteen.

Haluan auttaa organisaatioita ratkaisemaan konfliktit ajoissa, rakentavasti ja oppien niistä. Tavoitteeni on vähentää inhimillistä kärsimystä ja lisätä ymmärrystä.

Siksi tarjoan matalan kynnyksen palveluja, jotka ovat sekä kustannustehokkaita että ihmislähtöisiä. Ole rohkeasti yhteydessä niin katsoaan, voinko olla avuksi juuri sinulle.