Mikä on syrjintää ja mikä ei? Tasa-arvojuristin rautalankaversio
Syrjinnästä puhutaan nykyään paljon. Silti yksi asia nousee keskusteluissa yhä uudelleen esiin: monelle on epäselvää, mitä syrjintä oikeastaan tarkoittaa lain näkökulmasta.
Moni organisaatio haluaa toimia oikein, mutta käytännössä kysymykset voivat olla yllättävän hankalia:
Milloin tietty vaatimus kielitaidosta on syrjivä?
Onko jokin rekrytointikäytäntö syrjivä?
Entä jos sääntö koskee kaikkia samalla tavalla, voiko se silti olla syrjintää?
Tässä kirjoituksessa avaan syrjinnän käsitettä mahdollisimman selkeästi. Tarkoituksena ei ole tehdä juridista syväluotausta, vaan tarjota rautalankaversio siitä, mitä syrjintä on ja mitä se ei ole.
Mitä syrjintä tarkoittaa lain näkökulmasta?
Suomessa syrjinnästä säädetään erityisesti kahdessa laissa:
laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta
yhdenvertaisuuslaissa
Yksinkertaistettuna syrjintä tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöä kohdellaan epäedullisemmin jonkin henkilöön liittyvän ominaisuuden vuoksi.
Tällaisia ominaisuuksia kutsutaan lainsäädännössä syrjintäperusteiksi.
Syrjintäperusteet Suomen lainsäädännössä
Suomen tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintä on kielletty seuraavien perusteiden vuoksi:
Tasa-arvolaki
sukupuoli
sukupuoli-identiteetti
sukupuolen ilmaisu
raskaus tai perhevapaat
Yhdenvertaisuuslaki
ikä
alkuperä
kansalaisuus
kieli
uskonto
vakaumus
mielipide
poliittinen toiminta
ammattiyhdistystoiminta
perhesuhteet
terveydentila
vammaisuus
seksuaalinen suuntautuminen
muu henkilöön liittyvä syy
Tämä lista on tärkeä, koska kaikki epäreilu kohtelu ei ole syrjintää lain näkökulmasta. Syrjinnästä puhutaan juridisesti vasta silloin, kun kohtelu liittyy johonkin näistä perusteista.
Välitön syrjintä – helpoin tunnistaa
Välitön syrjintä on se syrjinnän muoto, jonka useimmat tunnistavat helposti.
Kyse on tilanteesta, jossa henkilöä kohdellaan huonommin suoraan jonkin syrjintäperusteen vuoksi.
Esimerkiksi:
työnhakijaa ei kutsuta haastatteluun hänen ikänsä vuoksi
työntekijää ei valita tehtävään, koska hän käyttää pyörätuolia
asiakasta ei haluta palvella hänen etnisen taustansa vuoksi
Tällaisissa tilanteissa syrjintä on usein varsin selkeä.
Käytännössä suurin osa työelämän haastavista tilanteista ei kuitenkaan ole näin suoraviivaisia.
Välillinen syrjintä – se, jota on vaikeampi tunnistaa
Välillinen syrjintä syntyy tilanteessa, jossa näennäisesti neutraali sääntö, käytäntö tai vaatimus asettaa jotkut ihmiset muita huonompaan asemaan.
Tämä tarkoittaa, että sääntö voi näyttää ulospäin täysin tasapuoliselta, mutta käytännössä sen vaikutukset kohdistuvat eri tavoin eri ryhmiin.
Esimerkiksi:
rekrytoinnissa vaaditaan täydellistä kielitaitoa, vaikka sitä ei tosiasiassa tarvita työtehtävien suorittamiseen
työpaikalla käytetään järjestelyjä, jotka eivät huomioi vammaisten henkilöiden tarpeita
palvelu on järjestetty tavalla, joka käytännössä sulkee osan asiakkaista ulos
Tällaisissa tilanteissa kyse ei välttämättä ole siitä, että joku haluaisi syrjiä. Usein kyse on siitä, että käytäntöä ei ole koskaan pysähdytty tarkastelemaan eri näkökulmista.
On myös tärkeää huomata, että kaikki välillinen erottelu ei ole kiellettyä. Jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia, ei se ole välillistä syrjintää (yhdenvertaisuuslaki 13 §). Toisin sanoen, jos käytännölle on hyväksyttävä ja aidosti tarpeellinen peruste, se voi olla sallittu.
Miksi välillinen syrjintä on tärkeä tunnistaa?
Moni ajattelee, että sama sääntö kaikille on automaattisesti reilua. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.
Yhteiskunnan käytännöt ja rakenteet on pitkälti rakennettu sen mukaan, mitä on pidetty “tavallisena” tai “normaalina”. Usein on esimerkiksi oletettu, että kaikki ihmiset liikkuvat, näkevät, kuulevat ja toimivat samalla tavalla. Kun tällaisista oletuksista tulee arjen käytäntöjä, osa ihmisistä jää helposti niiden ulkopuolelle ilman että kukaan on sitä erityisesti tarkoittanut.
Hyvä esimerkki tästä ovat tilat, joihin pääsee vain portaita pitkin. Sääntö on sama kaikille: sisään pääsee portaita pitkin. Silti käytännössä osa ihmisistä, esimerkiksi pyörätuolia käyttävät henkilöt, eivät pääse tilaan lainkaan. Tällaisessa tilanteessa kyse ei ole suorasta syrjinnästä, mutta rakenteessa on silti syrjivä vaikutus.
Juuri tämän vuoksi laissa tunnistetaan myös välillinen syrjintä. Tarkoitus ei ole tehdä asioista tarpeettoman monimutkaisia, vaan varmistaa, että mahdollisimman moni voi osallistua yhdenvertaisesti.
Kaikki erottelu ei ole syrjintää
Tämä on tärkeä asia, joka usein unohtuu keskustelussa.
Kaikki erilainen kohtelu ei ole syrjintää.
Esimerkiksi:
tehtävään voidaan vaatia tiettyä osaamista
turvallisuuden kannalta välttämättömiä vaatimuksia voidaan asettaa
työn kannalta olennaiset taidot ovat sallittuja
Keskeinen kysymys on aina tämä:
Onko vaatimus aidosti tarpeellinen kyseisen tehtävän tai toiminnan kannalta?
Jos vastaus on kyllä, kyse ei yleensä ole syrjinnästä.
Syrjinnän tunnistaminen on organisaatioille käytännön kysymys
Syrjintä ei ole pelkästään juridinen käsite. Se liittyy myös siihen, miten organisaatiot toimivat arjessa.
Kysymys voi koskea esimerkiksi:
rekrytointia
viestintää
palvelujen järjestämistä
työyhteisön käytäntöjä
Usein tärkeintä ei ole täydellinen juridinen analyysi, vaan se, että organisaatio pysähtyy kysymään:
voiko jokin käytäntö asettaa jotkut ihmiset huonompaan asemaan ilman, että sitä on tarkoitettu?
Tästä aiheesta lisää seuraavissa blogeissa
Tässä kirjoituksessa käytiin läpi syrjinnän perusperiaatteet. Seuraavissa blogeissa tarkastelen tarkemmin, miten syrjintä voi näkyä käytännössä eri tilanteissa.
Tulevissa teksteissä käsitellään esimerkiksi:
kielivaatimuksiin liittyviä syrjintäkysymyksiä
vammaisuuteen liittyviä esteitä
neurovähemmistöt syrjinnän näkökulmasta
ikäsyrjintää työelämässä
Syrjintä ei useinkaan ole yksittäinen teko, vaan se liittyy usein arkisiin käytäntöihin, joita ei ole koskaan pysähdytty tarkastelemaan lähemmin.
Juuri siksi niiden tunnistaminen on tärkeää. Mikäli sinulle heräsi kysymyksiä, olethan yhteydessä. Autan erilaisia organisaatioita tunnistamaan syrjintää ja sen pohjalta tekemään lain vaatimia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusarviointeja.
